About Artist. Versio 1

contacts: jvaltane@gmail.com

                   Jarmo T Valtasen opinnot Neuvostoliitossa 1986-1992.

 Jarmo Tapio Valtanen pääsi vuonna 1986 senaikaisen Suomi-Neuvostoliitto-seuran himoitussa opiskelijavaihdossa opiskelemaan konservointia Leningradin taideakatemiaan (Ленинградская Академия Художеств). Tuohon aikaan hänen itsepintaisesti nuoruusajoista asti eläneenä haaveenaan oli päästä määrittelemättömässä tulevaisuudessa johtamaan Iisakin kirkon restauraatiotöitä. Ystävystyminen M. K. Auerbachiin, ikonologian opettajaan, tutustutti Valtasen epäviralliseen opiskelijatoimintaan, ensin ortodoksinuoriin, myöhemmin taideradikalisteihin. Tuohon aikaan hän otti itselleen taiteilijanimen  "ЯПи”. Nimessä yhdistyy Valtasen subjektin kokema ambivalentti suhde vakion ja likimääräisyyden välillä.

Radikalistien toiminta kulminoitui ja samalla loppui vuoden 1987 lokakuun vallankumouksen vuosipäivään.  Poliittisesti sitoutumattomaksi julistautunut ”Saigon 30° 18' 0'' Ю, 59° 48' 0'' C” –ryhmä järjesti ”Наша cтрана - Октябрь” (Meidän maamme on Lokakuu)- nimisen katunäyttelyn. Yön aikana taiteilijajoukko vaihtoi nosturiauto apunaan kaikki valmiiksi pystytetyt julisteet ja kankaat omiinsa, vietnaminkielisiin julisteisiin. ”Kaiken kaikkiaan tähän kului aikaa kuusi tuntia ja 1+ 19 pulloa vodkaa. Ensimmäinen pullo oli nosturiauton kuljettajalle ja loput Nevski prospektia partioiville miliiseille.” Näin kertoi Valtanen muistellessaan tapahtumien kulkua ja päätymistään viikkoja myöhemmin sairaalan suljetulle osastolle lähellä Jerevania Armeniassa. Tämä oli tuohon aikaan aivan normaali käytäntö hoitaa kiusalliset tapaukset pois näköpiiristä. ”Piileskelin kymmenen päivää eri puolilla kaupunkia, aluksi valuuttabaareissa ja loppuajan metrotunneleissa. Näin joka puolella kaupunkia minusta levitettyjä kuvia. Käytin mukanani olleita tusseja muuttaakseni kuvani Puolueen pääsihteerin näköiseksi. Rahani loppuivat, näin nälkää, kuivuin veden puutteesta ja kun tussitkin olivat kuivuneet, en tiennyt enää kuka olen ja päädyin miliisilaitokselle palauttamaan kadulta löytämääni, minua esittävää suomalaisen henkilön passia.”

Valtasesta tuli yhdessä "lokakuun" (7.11) yössä epähenkilö ja hänet olisi pitänyt toimittaa voimassa olevan kahden maan sopimusten ja artiklain valossa Länteen, takaisin Suomeen, mutta joku, ehkä vittuillakseen, löi papereihin kulmikkaamman leiman ja Valtanen lähetettiin junalla itään. Jerevanin hermostollisen sairaalan taideopiskelijoille suunnatussa yksikössä numero 227 (Психоневрологический филиал № 227 им. Левитана). Valtaselle määrättiin asiaan kuuluvan lääkityksen lisäksi sarja hahmo- ja väriterapiallisia istuntoja. Tuona aikana häneltä syntyivät myöhempään uraan vaikuttaneet työt ”Keltainen sarja 1- 36”, ”Maailma-Universumi”, ”Maksan anatomia” ja triptyykki ”Alaston nainen ilman vaatteita”. Työt eivät kuitenkaan säästyneet vuoden 1988 aikakirjoihinkin tallennetulta maanjäristykseltä. Sairaala syttyi jälkijäristysten aikana palamaan ja kaikki potilaat evakuoitiin yövaatteissaan paikalle tuotuun linja-autoon. Sammutustöiden aikana linja-auto katosi sairaalan pihalta ja se löytyi paljon myöhemmin hylättynä Minskin päärautatieasemalta. Valtanen väittää, ettei pysty muistamaan matkasta mitään konkreettista. ”Joitain hataria muistikuvia on päässäni: pätkiä latvialaisesta joululaulusta, liukumäki ja lumisade. Ei paljon valaise, vai?” Tietty ristiriita syntyy eräästä haastattelusta, missä Valtanen mainitsee bussimatkan aikana hahmottuneen manifestin Jerevan-Minsk- nimiselle konseptualistiselle koulukunnalle. Haastattelussa Valtanen kertoo miten he keräsivät teiden varsilta materiaalia töihin: kilometripylväitä, liikennemerkkejä, osia kolaroituneista autoista, kolhoosin portteja, jopa liikenteessä kuolleita eläimiä ja tekivät niistä taideteoksia kansalle. Suosio oli valtava, mutta johdatti samalla viranomaiset bussin jäljille.

1. huhtikuuta 1992, jolloin Suomen Minskin suurlähetystö avattiin, sen ensimmäisenä asiakkaana oli lähetystön arkistojen mukaan Jarmo Tapio Valtanen, SNT:n Teknillisen instituutin kolmannen vuoden rakennusmestariopiskelija. Valtanen tuli anomaan uutta passia kadonneen tilalle. Selvitystä kadonneesta passista ei lähetystön papereihin kirjattu. Tapaus on saattanut aiheuttaa päänvaivaa lähetystössä, mutta loppujen lopuksi uusi passi myönnettiin tasan kahden viikon kuluttua anomispäivästä. Näkyväksi muistoksi Valtasen vierailusta lähetystössä on vastaanottoaulan seinälle ripustettu Valtasen viimeinen itsenäisen Neuvostoliiton aikana valmistunut traktorin renkaista syntynyt työ nimeltä ”Valko-Venäjän ruhtinas allekirjoittaa rauhan Suomen kansan kanssa”. 

Artikkeli ilmestynyt venäjänkielisessä "Alternativnaja Pravda"-sanomalehdessä 12.8.2000

My works shown also:

St. Petersburg, Russia 25.04-31.8.2012: 

http://www.instfin.ru/fi/events?date=2012-04-25

xxx

Night of arts in Helsinki 23.8.2012, at brand new Baana , with the Fishkillers:

xxx